ETUSIVU PERHE KUVAGALLERIA LINKIT BLOG UKK

 
               

English version

 
           
                   
   

Loch Nessin hirviö (7/2001)    
                   
    Loch Ness-järvi Skotlannissa on yksi kuuluisimmista turistinähtävyyksistä maailmassa. Ei pelkästään sen kauneuden vuoksi, vaan enemmänkin “Hirviön“ takia, joka piileksii järven vesissä. Ensimmäiset muistiinpanot on tehty jo vuonna 565, osana tarinaa irlantilaisesta lähetyssaarnaaja-pyhimys Columbaa. Yksi Columban opetuslapsista oli uimassa Ness-joen poikki hakeakseen veneen mestarilleen. Yhtäkkiä veden pinnan rikkoi hirviö, jolla oli ’mahtava karjunta ja avoin suu’. Luonnollisesti sivustakatsojat ’lamaantuivat pelosta’, mutta Pyhä Columba teki ristin merkin ja sanoi: “Älä mene lähemmäksi, äläkä koske tuota miestä. Mene vilkkaasti pois...“. Otus totteli. Pyhimyksen väliintulo näyttää olleen poikkeuksellisen tehokas, sillä seuraavaan 1400 vuoteen ei hirviö ole ainoastaan lopettanut hyökkäyksiään niitä kymmeniä hänen silminnäkijöitään kohtaan, mutta on ollut myös ihmeen hiljainen. Se ei enää karju.    
    Syvyyksien uumenista
Maailmassa on 265 järveä ja jokea, joissa on raportoitu olevan vastaavanlaisia hirviöitä. Kaikista maailman monsteripaikoista 24 on pelkästään Skotlannissa. Tämä johtuu ehkä osaksi siitä, että maan jyrkästi muuttuva auringonvalon jakautuminen ja tupruavat sumut tekevät maasta luonnostaan mysteerisen. Joka tapauksessa Loch Nessin yksilöllinen geologia antaa mahdollisuuden kaikkein karttelevimmankin otuksen elää huomaamatta. Järvi sijaitsee Skotlannin ylämaalla - Highlands. Se on suurin makean veden allas isossa Britanniassa, 16m merenpinnan yläpuolella, 40 km pitkä ja noin kaksi leveä. Loch Ness on erittäin kylmä, erittäin syvä ja niin turpeinen, että näkyvyys on vain pari metriä. Tarkka syvyys vaihtelee mittaustavasta riippuen, mutta järvi on noin 260 metriä syvä! 1980-luvulle asti luultiin, että järven pohjassa ei voi kylmyyden takia elää mitään, mutta sitten eräs tutkimusryhmä löysi arktisen kalalajin yli 214 metrin syvyydestä. Jos siis turpeiset syvyydet pitävät sisällään sellaisia odottamattomia salaisuuksia, niin mitä muuta siellä voi piileksiä?
   
    The Lady of the Lake
Monille ajatus hirviöstä, joka piileksii brittiläisessä järvessä on kerta kaikkiaan naurettava. Voimme lähettää ihmisen kuuhun, pystymme tekemään elinsiirtoja ja puhumaan ystävillemme toisella mantereella, joten miten ihmeessä jonkun järven pohjassa voi elää mikään hirviö, vajaan 900 kilometrin päässä Lontoosta. Skeptikot tietysti hylkäävät historialliset kuvaukset vastaavanlaisista hirviöistä tietämättömien taikauskona. Vajaat 200 vuotta sitten ranskalaiset tiedemiehet olivat yhtäläisen jyrkkiä mielipiteissään niiden maanviljelijöiden tarinoihin kivistä, jotka putoilivat taivaalta. Tiedemiehet eivät tehneet elettäkään tutkiakseen asiaa, koska miten on mahdollista, että taivaasta voisi putoilla kiviä, koska niitä ei siellä ole. Siitä huolimatta meteoriitit jatkoivat taivaallisia pommituksiaan. Ehkäpä halveksitut historialliset kirjoitukset pitävät, loppujen lopuksi, sisällään avaimen ratkaisuun siitä, mikä on ’Nessin’ todellinen luonne. Kuvaukset hirviöstä ovat olleet useimmiten samantyyppisiä. Sanotaan, että sillä on iso, tumma vartalo ja pitkä kaula. Pää on pieni ja lammasmainen, ja kun se liikkuu vedessä, niin sen selässä on nähtävissä kaksi tai useampia kyttyröitä.
   
    Metsästys jatkuu
Kannattaa muistaa, että länsimaiset tutkimusmatkailijat Afrikassa raportoivat vuosikausia suuresta ja karvaisesta ihmismäisestä olennosta, jolla oli valtavat voimat. Kansalaiset kotirintamalla kutsuivat heitä valehtelijoiksi ja hulluiksi. Sitten vuonna 1903 yksi näistä olennoista tapettiin ja sen valtava talja oli nähtävillä Euroopan museoissa. Tänä päivänä vuorigorilla on tuttu osa luonnosta tavattuja eläimiä. Kannattaa myös pitää mielessä, että eliöitä, joiden on luultu kuolleen sukupuuttoon, on löydetty elävänä ja hyvinvoivana meidänkin aikoina. Vuonna 1938 kalastajat löysivät esihistoriallisen kalan 350 miljoonan vuoden takaa, jonka luultiin olleen yhtä kuolleen kuin dinosaurusten. Joka tapauksessa, vaikka hyväksyisimmekin sen mahdollisuuden, että iso tuntematon olio voisi piileksiä Loch Nessin syvyyksissä, niin mitkä ovat ne aidot todisteet sen olemassaolosta?

Vaikka 1800-luvun lopulla oli olemassa lukuisia havaintoja Nessistä, niin vasta 1930-luku toi tullessaan suuren yleisön kiinnostuksen. Vuonna 1933 useat ihmiset kertoivat nähneensä hirviön. Kuvitelmat konkretisoituivat todella ’lääkärin kuvan’ julkaisun jälkeen. Lontoolainen lääkäri Mr R.K.Wilson otti hirviöstä huhtikuussa 1934 kuvan, josta on tullut legendaarinen todiste hirviön olemassaolosta. Hieman aiemmin Rupert Gould oli aloittanut intensiivisen tutkimuksen, haastattelemalla mahdollisimman monia silminnäkijöitä. Gould ymmärsi pian, että eläin, jota ei ehkä ollut olemassakaan, oli vaikea tunnistaa - monistakin eri syistä. Ensiksikin, laji voi olla esihistorialliselta ajalta, ja toisekseen sen vartalonmuodosta johtuen, suurin osa ruumiista ei koskaan nouse vedenpinnan yläpuolelle. Joulukuussa Daily Mail rahoitti ensimmäisen vakavan yrityksen jäljittää Nessie. Yritys sai nolon lopun lupaavan löydön paljastuttua lopulta virtahevon jalalla tehdyksi jalanjäljeksi. Tämän jälkeen kaiken maailman huijareiden aika oli epävirallisesti julistettu.
   
    Kuvalliset todisteet
Robert Kenneth Wilson oli siis ajamassa Loch Nessin ympäri huhtikuussa 1934 lomamatkallaan. Yhtäkkiä hän näki jonkin epätavallisen rikkovan järven pinnan. Hän otti neljä valokuvaa ja niissä näkyy pitkä kaareva kaula, joka nousee vedestä. Muusta vartalosta näkyy vain pieni osa veden pinnan yläpuolella. Oliko hän todella onnistunut saamaan hirviön filmille, legendaarisen Loch Nessin hirviön? Tie, jota pitkin Wilson ajoi, oli vuotta aiemmin uudelleenrakennettu, ja sieltä avautui hyvä näkyväisyys järvelle, mikä saattaa selittää havaintojen tulvan. Tai ehkä tieräjäytykset olivat herättäneet nukkuvan hirviön? Mikä ikinä onkaan selitys, valokuva julkaistiin Daily Mail:ssa, aiheuttaen melkoista hämmennystä – ja kiistely jatkuu tänäkin päivänä. Toisaalta, skeptikot väittävät kuvien olevan vain vesieläimen hännänpätkän, joka on kuvattu epätavallisen läheltä, mutta toisaalta jotkut väittävät, että yleinen olennon esiintymistapa on hämmästyttävän yhdenpitävä kymmenien silminnäkijöiden tarinoiden kanssa.

Negatiivit tutkittiin RAF:n valokuvauslaboratoriossa. He sanovat, että kuvia ei oltu käsitelty jälkeenpäin millään tavalla. Kodakin tutkija, Roger Flint sanoi kuvat tutkittuaan: ” Se on aito valokuva jostakin, vaikkakaan emme kommentoi itse aihetta”.

Satunnaisia havaintoja tehtiin 1930-luvulla, mutta Nessie oli hiljaa sotavuosien ajan. Vuonna 1951 Lachlan Stuart, paikallinen mies, näki jotain, jonka hän luuli olevan moottoriveneen. Sitten hän näki kolme kyttyrää veden päällä, jotka liikkuivat yhdessä kovalla nopeudella. Hän otti muutamia kuvia kamerallaan, vangiten kyttyrät, mutta itse pää jäi kuvaamatta. Lachlan kertoi hirviön pään sukeltaneen muutamia kertoja ja se näytti aivan lammasmaiselta.
   
    Jos Nessie löydetään?
Hirviön metsästäjät jatkavat jahtiaan kaikkein uudenaikaisemmilla varusteilla. Vedenalaiset kamerat on vaihdettu televisioihin, mutta kaikuluotain on edelleenkin se perustutkimusväline, jolla järveä haravoidaan. Mikään ei kuitenkaan korvaa puhdasta miestyövoimaa, kuten ”Operaatio Deepscan” osoitti. Kaikkien aikojen kunnianhimoisin projekti piti mukanaan 24 erilaista moottorivenettä, joissa kaikissa oli kaikuluotain. Järven poikki siis eteni yhtenäisessä rintamassa veneiden armada, joka skannasi järven läpikotaisin – viikon ajan. Kaikki tämä vaiva palkittiin kolmella vahvalla kontaktilla. Yksi näistä oli kaiku jostakin ”suuresta ja liikkuvasta” kohteesta 67 metrin syvyydessä, joka on vielä tänäkin päivänä selittämättä!

Kiehtovaa on, että Loch Nessin Hirviö jatkaa maailmanvalloitustaan. Vuonna 1990 järjestettiin ’Hirviönmetsästys viikonloppu’, joka sai paikalle mediaa ympäri maailmaa. Mediaa, joka ei ollut ehkä aivan kieli poskella vakavissaan. Muutamat japanilaiset yhtiöt jopa asensivat omat satelliittilähettimensä järven rannalle. Jopa tämäkin hupimielinen tapahtuma tuotti joitakin tuloksia. Filmausten aikana saatiin selittämättömiä kontakteja kaikuluotaimella. Jonkin suurehkon kohteen nähtiin liikkuvan järven pohjassa. Valitettavasti vedenalainen kamera osoitti juuri sillä hetkellä väärään suuntaan, vahinko minkä asiantuntija tiimi tunnusti olevan melko yleistä.

Viimeisin tutkimusprojekti Nessin ympärillä on ’Projekti Urquhart’, jonka on perustanut brittiläinen liikemies ja BBC:n uutistenlukija Nick Witchell (ja joka vietti viisi kuukautta mökissä järven rannalla odottaen näkevänsä vilauksen hirviöstä). Käyttäen kaikkein viimeisintä teknologiaa hyväkseen, projekti tähtää järven kasviston ja eläimistön tutkimiseen, joka on voinut jäädä tiedemiehiltä huomaamatta, johtuen yksinkertaisesti veden suunnattoman syvyyden vuoksi. Ja jos tietty, tuttu hahmo sattuisi tarjoamaan itseään tutkittavaksi, Projekti Urquhart:n tutkijat olisivat varmasti mielissään!
   
    Jussi Kytösaho    
                   
    < Takaisin              
                   
                   
                   
  Suoraan alaosastoon tästä              
 
             
  Lähetä meille palautetta            
 

 
    © 2001-2007 Jussi Kytösaho. Koodi muuten vapaata riistaa - teksti ja kuvat eivät!